Mokailua ja äyriäisiä.

Mokasin. Nöyrryn taas sen tosiasian edessä, että olen onneton kokki ja olen antanut taidoistani snobailemalla ja sanastolla elvistelemällä suuremman kuvan kuin mikä vastaa todellisuutta. Tänään ruokani tekstuuri meni pilalle laiskuuteni takia. Ajattelin kaupassa vielä, että miten valmistaisin aterian, kotiin tultuani laiskana jätin yhden vaiheen välistä pois ja se tuntui, kastike oli olemattoman löysää. Maut olivat tietysti kohdallaan, käytin tähän uutta appelsiini-pippuriani ja Nomun Spanish Rubia. Kerron teille tässä, kuinka minun piti tehdä ruoka alkuperäisen ajatukseni mukaa, jotta te voitte onnistua täydellisesti ja välttyä tältä häpeältä. Samalla saan hienon tilaisuuden esitellä yhden suur-kastikkeista, veloutén.

Ainekset:
jauhoja
voita
kalaliemikuutio
vihreä paprika
katkarapuja
mausteita

Valmistele katkaravut laittamalla ne puolikkaan greipin mehun, mausteiden ja pienen oliiviöljymäärän kanssa marinoitumaan kulhoon.

1. Aloita ruuanvalmistus laittamalla kastikepannuun (tms.) voita ja odota kunnes se sulaa.
2. Sekoita sulaneen voin sekaan saman verran jauhoja. Esim. 50g voita, 50g jauhoja. Tästä muodostuu roux, eli suuruste. Anna suurusteen saada aivan pikkuisen väriä pannulla
3. Lisää sen jälkeen vähäinen määrä huoneenlämpöistä kalalientä hitaasti ja hyvin sekoittaen
4. Kun olet sekoittanut sen tasaiseksi kastikkeeksi, lisää huoneenlämpöistä tai vähän lämmitettyä kermaa huolella sekoittaen.
5. Olet valmistanut Veloutén, anna sen nyt olla... Tarkasti ottaen velouteen ei tule kermaa, eli olet valmistanut veloutén jo kalaliemivaiheen jälkeen, mutta kuitenkin!

1. Paista marinoidut ravut pannulla ja lisää suikaloitu paprika.
2. Yhdistä Velouté pannulle ja tsekkaile maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Samalla olet tietysti keittänyt pastan valmiiksi. Laita lautaselle ja nauti. Lupaan, että tulee olemaan hyvä ateria jos teet kaiken oikein. Ei tällä kertaa kovin koherentit ohjeet, mutta tyrmistys omasta typeryydestäni on nyt liian suuri.

Ostin tällaista vähän vanhempaa siideriä alkosta kun olin lounastauolla fiilistelemässä kalusteita ja viinapulloja. Ei ollut hyvä ostos, ei mikään herrasmiehen juoma. Maistui tunkkaiselta ja hyvästä viilennyksestä ja rauhallisesta käsittelystä huolimatta poksahti pöydälle. Ei ollut kyllä kallis, ei ihmekkään, että oli poistuvien tuotteiden valikoimassa.
Ostin myös Late Harvested Chardonnayta, jälkkäriviiniä jota tulen käyttämään synttäreilläni yhteen menussa olevaan ruokaan ja loput varmaan juon jonkun jälkkärin kanssa. Synttärimenu on muuten yhtä ruokaa vaille valmis. Julkaisen sen piakkoin.

Yours Truly
Kuolo ennen häpeää