Tulin vain sanomaan, että Pyynikintorin lihan leivostiskistä saa itselleen aika loistavia leivoksia vajaan 3e hintaan. Tässä mussutan ihanan kuohkeaa vadelmaleivosta.
Söin tänään kevyesti Vinoteca del Piemontessa, josta olen kirjoittanut jotain joskus aiemminkin. Yllä olevassa kuvassa on croustinilajitelma, jossa on päivän croustini, eli salamia oikealla, keskellä mozarellatomaatti ja vasemmalla basilikatomaatti. Ruoka oli todella freesiä ja tuoksui hyvältä, maut kohdallaan ja sopi vieläpä suositeltuun viiniin. Annos + 12cl suositeltua proseccoa oli 11e, tätä settiä saa siis tähän hintaan välillä 11-17. Olin jo valmis rakastamaan tätä paikkaa.
Jälkiruuaksi söin pallon melonisorbettia suklaakastikkeella, sekin hyvää.
Sain joku aika sitten kommentteihin reseptin vuohenjuustopannareihin. No laitoin epähuomiossa liian vähän vuohenjuustoa kon kokeilin sitä, mutta konsepti todettiin toimivaksi noin muuten.
Toi vasikanleike kutsuu matkalle tuntemattomaan. Söin tätä sillon kun tarjoilija kehui mua. Tänään ei paljon kehuttu, vaikka tuoksui Allure Sport Homme, mutta palvelikin kokki.
You know the drill. Lohta ja perunamuusia, basilika-kastikkeen kanssa. Muusinhan kaikki osaa tehdä ja tietysti sitä maukkaampaa tulee, mitä enempi laittaa voita ja kermaa. Jos taas haluu mahtuu lyhtypylvään taakse piiloon, niin sit punainen maitokin on ihan bueno.
Unohdin avata valkkarin hotkiessani tätä. Less is more. Indonesialaista tonnikalaa 18,90/kg.
Frankly, Ei paljon pahaa sanottavaa. Alkuruoka oli kohtuullisen tuhti, todella maistuva kuitenkin, ehkä mun makuun hintaa ja kokoa ois alkuruuaksi voinut silti hieman tiputtaa, mutta tällaisenaan erittäin kohtuullinen setti kuitenkin. Alkuruokaa venatessa sain pöytään leipäkorin ja oliivitahnaa, maistuvaa.
Pihvin kaverina oli valkosipuliperunat jotka tuotiin pöytään erillisiessä kipossa. Niissä piilikin ainut valittamisen aihe, parista olivat reunat palaneet sen verta ikävästi, että jouduin sylkemään takaisin kippoonsa. Pihvin paistoaste medium, kastike erinomaista. Viimeisiä kastiketilkkoja pihvin kanssa suuhun vietäessä alkoi vuoron lähes itkettää ja naurattaa kun maut tanssivat suussa. Viereisessä pöydässä ei toivottavasti kiinnitetty liikaa huomiota mun ilveilyyn.
Kaikki ei voi diggaa valkkarin/sherryn/whatever mausta ruuassa. Koemaistaja esim. ei diggaa.
Pääpointteina näissä ehkä se, että väsäät eka kaakao marenkeja valmiiks. Teet samalla tavalla kun tekisit normia marenkia, mut laitat sekaan kaakaojauhetta. Sit väsäät tummasta suklaasta, kaakaojauheesta yms. keiton. Lopuks murentelet marenkia keiton sekaan ja syöt. Oli tää ihan hyvää, mut ei missään nimessä mitään mun suosikkijälkkäreitä. Oon enempi klassisten vanukkaiden yms. ystävä. Mut kyl tää mun mielestä ihan hauskan näköinen on.
Näihin oli reseptit Hans Välimäen & Vesa Parviaisen P.S:ssä. Mut en mä niitä enää muista ja menin palauttaa sen kirjan jo lainastoon.
Lohta, tomaattifenkolikastiketta ja perunapinaattisosetta +alkusalaatti+patonkislaissi. 9,40!
...näin tulevan viikonlopun kynnyksellä. Kata Kärkkäinen ja Your Love puuttuu kuvasta, mut summaa muuten mun launtain aika hyvin.. Tausta kantsii jättää ilman tarkempaa syyniä, joo joo, on siellä kuuma blondi, mut ette te sitä tosta kuvasta tunnista jos kadulla näätte.
Mansikkabalsamisiirappi on myös aika hyvää. Tässä kuvassa sitä on ruiskittu vähän turhankin paksusti jonkun itävaltalaisen juuston päälle. Toimii! Pitää harjoitella vähän tota taiteellista mälläämistä.
Mulla on vielä yhdestä käynnistä kuvat purkamatta, mut alan hiljalleen olla vakuuttunut, että Neljä Vuodenaikaa on todellakin Tampereen tasokkain lounasmesta. Se fiilis ja palvelu on vaan jotain siistiä ja päivittäin vaihtuvat menut pitää mielenkiinnon yllä. 9,40 ei myöskään ole siitä ns. peruslounaasta mikään paha hinta.
Viikonloppuna, oisko itseasiassa perjantaina. En muista. Hain Stockalta hyvään hintaan 400g norjalaista lohifilettä, oli todella mehukkaan näköistä. Sitten hain alkosta pullon viiniä, joka oli alle 9e muistaakseni.
Paistoin lettuja uudella Skeppshultin pannullani jonka sain yllärilahjana. 15 vuotta takuuta ja täyttä valurautaa, mehevä laite.
Ravintolatrendi joka on rantautumassa myös kotikeittiöihin asettelussa on laittaa lautasen pohjalle jotakin ja kaataa päälle keittoa. Tai fuck it. Se oli trendi ehkä joskus, mut ei se kait enää. Kokeilin kuitenkin asiaa ja ok.
Créme Brûlee... Aina muodissa kuten Gin tonic, mustat vaatteet ja käteinen raha. Näin lukee muistaakseni Chez Dominiquen sivuilla ja Hansin & Parviaisen Vesan kirjassa PS. Tästä on monia ohjeita, semmoisia jotka käyttää vesihaudetta ja sellaisia jotka ei. Vesan & Hanssin ohje ei käytä, joten matalan astian käyttäminen on suositeltavaa, koska muuten tää ei hyydy ikinä.
Pointtihan on se pikku palleroiset, että kuvassa näkyviä kirsikkatomaatteja voi käyttää lähes mihin tahansa. Mua suuremmatkin tyypit ovat vetäneet kyseistä kamaa tosi jänniin pestosalaatteihinsa, toiset käyttää pastoihin yms. Saatatte ehkä muistaakkin kun näitä oli pestoparmesaanicroustineiden päällä, siihenkin nää sopii hyvin.
