Olin eilen kerrankin sen verran ulkona oravanpyörästä, että ehdin tehdä kotona ruokaa. Olin kuitenkin salin jälkeen nuukalla ja proteiininhimoisella tuulella, huono yhdistelmä... Sniiduilemalla ei kyllä lihoihin ja muihin mehukkaisiin protskun lähteisiin pääse käsiksi, mutta tulin ajatelleeksi, joskohan tekisin papukeiton.Ostin siis purkin valkoisia papuja ja yhden purkin ruskeita, purkin valkosipulitomaattimurskaa, lisäksi hankin tarjouksesta kuohukermaa. Ne tietysti laitettiin sekaisin, pavut ensin huuhdeltiin ja sitten lämmitettiin vähäsen, lisättiin vettä ihan pikkuisen, koostumus kohdalleen. Sitten ne ajettiin tasaiseksi soseeksi ja maustettiin.
Niiden kanssa tarjoiltiin maissilastuja ja fiilis oli kyllä hieman meksikolainen, mut kuten otsikossa sanottu, meni vähän talviruuan puolelle, ei uponnut oikein kesäkuumalla niin hyvin kuin olisi voinut.
Tarinan opetus taitaa olla, että kuumana kesäpäivänä ei ole varaa saitailla, jos haluaa proteiinia, tai sit pitää vähintään vaivautua ja tehdä papusalaatti.
ps. Kävin tänään Pyynikintorin Lihassa työmatkalla, oli ystävällistä palvelua, nuori tyttö kassalla ja itse Maestro Keke palvelutiskin takana. Söin mm. makean mansikkaviinerin, jossa on käytetty tuoreita mansikoita, buenoa.
Yours Truly
Dr J
2 kommenttia:
Hyvältä kuulostaa tuo soppa!
Ja kasvisruokaa kun on niin vois itekkin jotain papukeittoa kokeilla pitkästä aikaa.
Joko oot päättänyt ite väsätä joskus amarilloruokaa? ;D
Jos löydän jostain ribsejä, niin teen amarillon dippilautasen kesän aikana.
Ribsejä löytyy lihakaupasta + lähes jokaisesta lihatiskistä nyt grillikauden korvalla.
En oo kyl Amarillo safkaa aatellu tehdä, ei oo oikein mun intresseissä, vaikka sitä varmaan tekis ite paremmin kuin kokki siel.
Lähetä kommentti